Eilen oli tärkeiden (mutta tylsien) asioiden päivä. Saimme hoidettua pankkitilin avaamisen, joka oli luultua helpompi homma. Pankkivirkailija sai meidät vakuuttumaan, että meillä pitää olla sekä säästötili, että käyttötili. Saimme myös molemmille omat Visa Debit kortit ja internetpankkiyhteyden, kaikki täysin ilmaiseksi.
Seuraavaksi kävimme hakemassa kummallekin täkäläiset puhelinliittymät, jotta ei tarvitse maksaa kalliita ulkomaanmaksuja suomalaisilla liittymillä soitettaessa. Täällä on kännykkämaksut selvästi Suomen hintatasoa korkeammat, mikä on täysin ymmärrettävää pitkien etäisyyksien ja syrjäisten alueiden vuoksi. Myös puhelimien datapaketit on rajoitettu yleensä 2-6GB käyttöön, kun taas Suomessa käyttörajoja ei juuri ole käytössä. Täällä on eri puhelinyhtiöiden välillä yllättävän suuria hintaeroja ja etenkin kuuluuvuuseroja. Meille olikin tärkeää puhelinliittymiä valitessa se, että signaali löytyy niin kaupungeista kuin syrjäseuduiltakin.
Tänään aamulla menimme paikalliseen verotoimistoon (Australian Taxation Office), jossa kävimme tilaamassa veronumerot, jotta saamme tehdä täällä töitä. Toimistossa meille selvisi, että veronumerot olisi voinut tilata internetin kautta jo Suomesta! No eipä tuo mitään, saamme "verokortit" postissa parin viikon päästä. Töitä voi alkaa tekemään aikaisemminkin, joten siitä ei ole huolta.
Verotoimistosta lähdimme suoraan ajamaan kohti Mt. Tamborinea, joka on Gold Coastilla sijaitseva vuoristokylä. Auto sai hyvän rasitustestin, kun kiipesimme jopa 18% jyrkkiä nousuja erittäin mutkaisella vuoristotiellä. Ylös päästyämme päätimme käydä syömässä paikalliset lihapiirakat - pieniä piiraita joissa on sisällä maukasta lihakastiketta. Nam! Lämpötila oli puolenpäivän aikoihin jo lähempänä +30C, kun lähdimme kävelemään upeille metsäpoluille.
Tamborine-vuorilla on paljon merkittyjä kävelyreittejä, eri pituisia ja eri vaikeusasteisia. Valitsimme helpommasta päästä aika lyhyen reitin, 2,6 kilometriä. Jätimme auton kuitenkin vähän turhan kauas, joten kävelystä tulikin kaksinkertainen. Huomasimme vasta reitin alussa, että siellä olisi ollut iso parkkipaikka... Kävelimme pitkin mutkittelevaa polkua tiheän subtrooppisen sademetsän keskellä. Polun varrelta pääsimme ihailemaan mahtavia maisemia Surfers Paradiselle päin ja näimme hienon vesiputouksen. Reitti kulki jyrkkien rinteiden reunalla ja pudotusta alas oli varmasti satoja metrejä.
Kun pääsimme takaisin auton luo, olimme puolikuolleita. Lämpötila oli kohonnut entisestään, ja vähäinen tuuli oli laantunut. Kuuma ja kostea ilma tuntui siltä, kuin olisi saunassa. Aikaisemmin olimme päättäneet kävellä useamman reitin, mutta jätimme ne sittenkin suosiolla seuraavaan kertaan. Käveleminen vuoristossa vie myös enemmän aikaa, kuin kuvittelimme, joten lähdimme ajamaan jo kotia kohti. Ajoimme eri reittiä kuin tullessa ja eksyimme vain kerran (Nerangiin).
Kuvissa alamäet eivät näytä kummoisilta, mutta todellisuudessa ne olivat hurjia!
Kuin vuoristoradassa ja niitä tuli vain lisää ja lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti