Hostellikokemus Coffs Harbourissa

Olimme Duralissa, Sydneyssä yhteensä viisi yötä. Joka päivä soittelimme ja laitoimme viestejä eri paikkoihin töitä etsien, mutta mitään ei löytynyt. New South Walesin tulipalot saatiin jotenkin hallintaan, mutta Victoriassa tilanne vain paheni. Victorian osavaltio on täynnä farmeja, joten tulipalot tulivat huonoimpaan mahdolliseen aikaan, sillä sadonkorjuu oli juuri alkamassa. Kukaan ei etsinyt työntekijöitä jatkuvasti pahenevan tilanteen vuoksi.

Tiistaina 15. tammikuuta saimme ensimmäisen kerran pienen toivon kipinän, kun yhdestä hostellista kerrottiin, että siellä olisi mahdollisesti töitä tarjolla. Huono puoli oli se, että hostelli sijaitsi Coffs Harbourissa eli n. 500km Sydneystä pohjoiseen. Mieluiten olisimme halunneet lähteä ihan toiseen suuntaan, kun tuo alue oli jo nähty. He eivät myöskään voineet luvata töitä joka päivälle. Se oli kuitenkin ainoa "työtarjous", jonka olimme saaneet parin kuukauden etsinnän aikana. Pakkohan siihen oli tarttua...

Lähdimme seuraavana päivänä ajamaan kohti Coffs Harbouria. Valtatie 1 Sydneystä pohjoiseen on loistavassa kunnossa ja nopeusrajoitus on lähes koko matkan 110km/h, joten matka meni nopeasti. Olimme pian perillä ja saimme avaimet huoneeseemme. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kumpikaan meistä asui hostellissa. Jaoimme huoneen neljän muun matkaajan kanssa. Huoneessa oli kerrossängyt, pieni kylpyhuone ja pieni jääkaappi. Ilmastointia ei ollut, joten sisällä oli tukalan kuuma. Saimme heti tullessamme kuulla muilta huoneessa, että töitä on huonosti. Mustikoiden kerääminen oli lopuillaan ja nyt odoteltiin vadelmasesongin alkua. Oikeita ja normaalipalkkaisia töitä oli vain muutamalle ja loput taistelivat paikoista busseissa, jotka veivät backpackereitä farmeille "pimeisiin" töihin. Palkka oli puolet huonompi ja maksettiin päivän jälkeen käteisenä, joten siitä ei joutunut maksamaan veroja. Tämä oli tietysti laiton systeemi, johon emme halunneet osallistua siihen. Oli pakko saada "oikea" työ vadelmafarmilta.

Muutenkaan hostelliasuminen ei ollut meidän mieleen, koska olimme tottuneet omaan rauhaan teltassa. Huonetoverimme olivat asuttaneet huonetta jo useamman viikon, joten tuntui kuin olisimme tunkeilleet heidän kotiinsa. Koko huone oli järkyttävän sotkuisessa kunnossa. Joka puolella lojui likaisia vaatteita ja astioita. Sängyn alta pilkisteli pizzalaatikoita, joissa oli vielä pizzaa sisällä (tervetuloa vaan torakat ja muut mukavat ötökät...) ja lavuaari oli niin törkyinen, ettei siihen uskaltanut koskea. Huoneessa jo asuvat neljä ihmistä olivat varmasti ihan mukavia, mutta sellainen sotku ja törkyisyys ei sopinut meille yhtään. Yöllä koko alueella oli kamala meteli, eikä nukkumisesta tullut mitään. Huonekaverimme eivät yhtään auttaneet asiaa metelöimällä huoneessamme. Mahdolliset työt aloitetaan aina klo 6 aamulla, joten koko yön valvominen ei helpottaisi yhtään mitään. Ei, tämä paikka ei ollut meille!

Illalla kävelimme hostellin viereisellä rannalla (hostelli oli ihan kiinni rannassa!) ja mietimme jatkoa tästä eteenpäin. Päätimme lähteä heti seuraavana aamuna takaisin Ericin sukulaisille Gold Coastille. Sinne oli matkaa vain alle 350km. Tarvitsimme jonkin paikan, josta voisimme soitella lisää ja etsiä työpaikkaa. Queenslandin puolella voisi olla myös farmitöitä tarjolla. Emme olleet etsineet sieltä mitään, kun olimme Sydneyssä, vaan haimme ainoastaan New South Walesin ja Victorian alueilta työpaikkoja.

Aamulla lähdimme sitten ajamaan. Päätös tuntui oikealta, sillä oli ihanaa päästä taas tuttuihin maisemiin ja tuttujen ihmisten luokse. Katto pään päällä ei myöskään yhtään haitannut :) Ajoimme suoraan rannikkoa pitkin pohjoiseen. Olimme lähteneen niin ajoissa, ja koska matka ei ollut pitkä, pysähdyimme matkan varrella Kings Cliffillä. Se on pieni rantakylä ja aussien suosima lomakohde aivan New South Walesin pohjoisosassa. Jätimme auton parkkiin ja menimme kävelemään hienolle rannalle. Siellä oli vain muutama ihminen hiekalla ja muutama surffari meressä. Kuvasimme pienen videon. Siinä näkyy, kuinka rannan hiekka on matalalla ja rappuset rannalle roikkuvat hassusti ilmassa. On ihan yleistä, että kun meri myrskyää, se vetää suurimman osan rannan hiekasta mukaansa. Pikkuhiljaa hiekka sitten palautuu takaisin, mutta monilla yleisillä rannoilla on pumput, jotka imevät hiekan takaisin nopeammin.

Video Kings Cliffin rannalta:

Kings Cliffiltä ajoimme suoraan Gold Coastille Ericin tädin luokse. Huh! Oli ihanaa olla taas kotona :)