Tämä ei tule varmaan yllätyksenä kenellekään: rakastan eläintarhoja! Olen aina tykännyt käydä niissä pienestä pitäen ja joka maassa ja kaupungissa, jossa matkustamme, on pakko käydä aina eläintarhassa. Eric pitää niistä myös :) Tietysti voisi ajatella eläinparkoja, jotka viruvat päivästä toiseen samoissa pienissä häkeissä. Itse olen kuitenkin aina ajatellut, että eläintarhat ovat mahtavia paikkoja ihmisille (varsinkin lapsille) oppia paljon eläimistä ja päästä näkemään ne "luonnossa" ja mahdollisimman samantapaisessa elinympäristössä, kuin missä ne villinä elävät. Tottakai eläintarhoissa on paljon eroja, ja jotkut niistä ovat todella ankeita. Mutta kun pääsee todella hyvään eläintarhaan (tai pidän enemmän sanasta eläinpuisto), se on ainutkertainen kokemus. Sydneyssa on yksi ehdottomasti hienoimmista eläintarhoista, joissa olemme käyneet ja sinne on pakko päästä uudestaan!
Keskiviikkona sadepäivän kunniaksi päätimme tehdä retken taas Mooloolabaan, mutta tällä kertaa paikan akvaarioon, UnderWater Worldiin. Se on yksi Queenslandin suosituimmista nähtävyyksistä. Gold Coastilta ajomatka kesti melkein kaksi tuntia, sillä lähdimme mukavasti aamuruuhkaan. Piti ehtiä ajoissa paikalle, jotta ehdittiin näkemään kaikki esitykset.
Meritähti Touch and Tell -altaassa, jossa pääsee koskemaan erilaisia mereneläviä :)
UnderWater World on kuin Helsingin Sea Life, mutta suuremmassa mittakaavassa. Rakennuksessa on neljä (!) kerrosta, jotka on jaettu eri alueisiin. Kalojen, nilviäisten, merikilpikonnien, haiden ja rauskujen lisäksi siellä on myös hylkeitä ja saukkoja nähtävillä.
Kävimme kuuntelemassa esitelmää rauskuista. Ne ovat kyllä uskomattomia! Opimme mm. että rauskuilla ei ole luita (niinkuin ei haillakaan) vaan rustoa ja ne ovat harmittomia ihmisille (paitsi hätyytettyinä) ja että suurimmat rauskut voivat olla jopa 5 metriä. Huh! UnderWater Worldissa ei päässyt lähemmäksi rauskuja kuin katselemaan niitä lasin läpi, mutta kaksi vuotta sitten Sea Worldissa (nähtävyys Gold Coastilla) niitä pääsi ruokkimaan.
korallia
hassunnäköisiä merihevosia :)
saukkoja
Lounastauon jälkeen menimme katsomaan hyljeshowta. Näihin en kyllä koskaan kyllästy, vaikka niitä on tullut nähtyä jo useita! Hylkeet ovat mielettömiä eläimiä. Miten ihmeessä ne voivat olla niin hauskoja ja oppivat hienoja temppuja? Nykyään pidän jopa enemmän hyljeshowsta kuin delfiinishowsta ja se on paljon sanottu. Katsomo oli viimeistä penkkiä myöten täynnä, ja jokainen nautti esityksestä täysillä, varsinkin lapset (ja minä!).
esityksen päätähti
WAU!
hymy herkässä :)
Viimeinen, mutta ei vähäisin, näyttely oli "Ship Wreck Tunnel". Se oli uskomattoman hieno tunneli, jossa pääsi kävelemään haiden ja muiden kalojen keskelle. Tunneli oli rakennettu kuin laivan hylkyjen keskelle ja kaloilla oli runsaasti tilaa uiskennella. Allas oli täynnä erilaisia haita (kuitenkaan ei niitä isoimpia ja vaarallisimpia, koska ne tarvitsisivat erityisen ison altaan), kuten grey nurse shark, whitetip reef shark sekä muita pienempiä riuttahaita. Ne uivat jatkuvasti ihan läheltä meitä, ja tunneliin tuli nopeasti ruuhkaa, kun jokainen jäi ihailemaan kauniita meren petoja. Seuraavissa altaissa tunnelin varrella uiskenteli rauskuja, merikilpikonnia, erilaisia pienempiä kaloja ja jopa harvinaisia saharauskuja. Yksi allas oli kaunis koralliriutta täynnä pieniä korallikaloja. Hämärässä tunnelissa oli vaikea ottaa hyviä kuvia, joten tässä vain muutama kalan masu:
hai
saharausku
UnderWater Worldin yksi suurimmista tehtävistä on opettaa ihmisille (eikä vain lapsille), miten tärkeitä meret ovat meille, ja kuinka helposti voimme niitä vahingoittaa teoillamme. Koko reitin varrella oli paljon erilaisia infotauluja, jotka oli tehty niin helposti luettaviksi, että jokainen voisi halutessaan oppia uutta. Me tietysti kuvasimme suurimman osan kameran muistikortille :) Laitan vielä erillisen postauksen merikilpikonnista, koska niiden ahdinko kosketti minua suuresti. Mutta tässä vielä muutama muu info näytille:
Uskomaton fakta!
hain rakenne
juttua rauskuista
Reilun kolmen tunnin kiertelyn jälkeen palasimme autolle ja oli aika lähteä ajamaan kotiin. Pitkä matka, mutta todellakin sen arvoinen kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti