Leaving Sydney

Hypitään nyt kunnolla ajassa taaksepäin. Olen vähän jäljessä näissä postauksissa...

Perjantaina 11. tammikuuta lähdimme Sydneystä ja jätimme hienon hotellihuoneen taaksemme. Olimme jo muutama päivä aikaisemmin varanneet caravan parkista telttapaikan. Caravan park sijaitsi yhdessä Sydneyn monista kaupunginosista, Duralissa. Dural on puolen tunnin ajomatkan päässä Sydneyn keskustasta luoteeseen. New South Walesin alueella riehui niin paljon tulipaloja, joten emme uskaltaneet lähteä kauemmaksi vielä sillä hetkellä.

Ajoimme hotellilta pohjoiseen. Tällä kertaa halusimme ajaa Harbour Bridgeä pitkin, kun tulomatkalla ajoimme tunnelia pitkin. Kello oli jo kymmenen paikkeilla, joten aamuruuhkat olivat jo ohi ja muutenkin liikenne oli sujuvaa. Harbour Bridge on yksi maailman hienoimmista silloista ja oli kiva päästä ajamaan sitä pitkin. Vuonna 2010 kävelimme sillan yli, joten se olikin jo tuttu silta.

Pelkääjän paikalla autossa istui allekirjoittanut innoissaan ja räpsi kameralla varmaan kymmeniä enemmän tai vähemmän onnistuneita kuvia sillan ylityksestä...

Loppumatka Duraliin meni nopeasti ja vähemmän innostuneena :) Olimme tietysti kivan aikaisin caravan parkissa ja pystytimme teltan kuumassa auringon paahteessa. Sen jälkeen lähdimme tutkimaan Duralin supermarkettia. Samassa paikassa pysyimmekin sitten seuraavat viisi yötä ja yritimme epätoivoisesti soitella joka paikkaan ja löytää töitä. Ainoa työmahdollisuus tarjoutui Coffs Harbourista. Tartuimme tilaisuuteen, koska rahatilanne alkoi näyttää jo huonolta. Coffs Harbouriin oli matkaa reilu 500km. Kun pääsimme perille, tiesimme heti, että se paikka ei ollut meitä varten... Siitä lisää myöhemmin!

Tulipaloista tulviin

Lauantaina 26. tammikuuta säätiedoitus lupasi tänne kovaa vesisadetta ja myrskytuulta. Ennuste oli aika kurja, sillä koko Australia valmistautui viettämään kansallista juhlapäivää, Australia Daytä. Viimeiset kaksi viikkoa olemme olleet takaisin Gold Coastilla Ericin tädin luona. Nyt emme voineet kuin kiittää onneamme, että oli katto pään päällä ja teltta kokonaan siistissä paketissa.

Sade alkoi jo perjantaina. Uutisissa varoitettiin, että Pohjois-Queenslandissä riehui jo kovaa vauhtia syklooni (=trooppinen hirmumyrsky), joka matkasi rannikkoa pitkin etelään. Siirsimme tavaroita talon ulkopuolella suojaan ja valmistauduimme pahimpaan. Lauantai-aamu näytti vielä ihan hyvältä. Kävimme läheisessä kauppakeskuksessa, ja muutaman tunnin aikana sade yltyi rankaksi. Kun juoksimme autolle muutaman kymmenen metriä, kastuimme läpimäriksi. Päästessämme takaisin kotiin, sade lakkasi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ei mennyt montaa tuntia, kun taivas repesi ja tuuli yltyi myrskyksi. Istuimme sisällä lämpimässä ja ihmettelimme ikkunoista ulkona pauhaavaa myrskyä.

Lauantaina tuuli ulvoi koko illan ja jatkoi vielä pitkälle seuraavaan päivään. Pahimmillaan se puhalsi 130km/h eli huimat 36m/s. Se oli kova myrsky! Emme poistuneet sisältä kuin mennäksemme talon yläkertaan (kyllä, rappuset ovat ulkopuolella...) tai käydäksemme pihalla ihmettelemässä uima-altaan nopeasti nousevaa vedenpintaa. Televisiosta tuli jatkuvalla syötöllä uutisia koko Queenslandiä koskevasta myrskystä, joka ei ottanut heikentyäkseen, vaan jatkoi matkaansa etelään ja New South Walesiin. Nopeasti varsinkin rannikkokaupungeissa vesi tulvi joka puolelta ja vedenpinta jatkoi nousuaan nopeasti. Satoi lakkaamatta!

Sunnuntaina myrsky helpotti vähäsen, mutta edelleen satoi jatkuvasti. Televisio oli päällä koko ajan ja kuulimme varsinkin Bundabegistä (4h ajomatka Gold Coastilta pohjoiseen) erittäin huonoja uutisia: siellä tulvavedet uhkasivat tehdä uuden ennätyksen. Viimeksi pahin tulva oli vuonna 2011, jolloin veden pinta Bundabergin joessa nousi yli 8 metriä keskiarvosta. Tällä kertaa ennätyksen uskottiin menevän rikki, sillä myrsky sattui huonosti juuri vuoden korkeimman vuoroveden aikaan...

Sunnuntai-iltana tämä pieni kaveri tuli sisään hetken avonaisena olleesta ovesta :)

Ulkona oli satanut lakkaamatta niin kauan, että se halusi suojaan!

Se istui nätisti keittiön tuolin jalassa :)

Juuri, kun veimme sen varovasti takapihan kukkapenkkiin...

...sen emo halusi myös sisään :)

Ericin setä vei isomman samaan penkkiin, jotta pienelle ei tule paha mieli...

Maanantaina myrsky oli kokonaan ohi Gold Coastilla. Ainoastaan sadekuurot vaivasivat. Aurinko pilkisteli välillä paksun pilvipeitteen takaa, mutta ei uskaltanut kerralla pitkäksi aikaa esiin. Bundabergistä (ja todella monesta muusta kaupungista) kuului jälleen huonoja uutisia. Bundabergin joki tulvi ennätyspaljon nousuveden aikaan. Siellä myrskyn lopputulos oli, että vedenpinta oli pahimmillaan 9,6m keskiarvon yläpuolella, kymmenet tuhannet ihmiset menettivät kotinsa (mutainen vesi tulvi sisään) ja vielä keskiviikkoon mennessä yli 70 000 kotia Queenslandissä oli ilman sähköä.

Tiistaina veden pintaa seurattiin herkeämättä, ja pikkuhiljaa se kääntyi laskuun. Keskiviikkona Bundabergissä veden pinta oli laskenut vain kymmeniä senttejä ja se laskisi tästä eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Kaupunkia (ja monia muita) odottaa suuri siivousoperaatio, kun vesi laskee tarpeeksi. Operaatiota helpottaisi huomattavasti, jos taloihin tulvinut massa olisi vain vettä, mutta tietysti se on paksua mutavelliä, mikä tuhoaa kaiken mennessään.

Miten sitten meillä kävi täällä Gold Coastilla? Hyvin. Olimme onnekkaita, kun ainoa haitta oli kova tuuli ja kovempi sade. Tulva ei ylettynyt meille tänne. Onneksi. Brisbanessa tulvi ja tässä lähialueilla sähköt menivät poikki. Mutta meillä sähköt pysyivät hienosti koko myrskyn ajan. Huh! Ei voi kuin kauhulla katsoa uutisia Bundabergista ja muista paikoista, joissa kamalan tulvan seuraukset vaikeuttavat ihmisten elämää vielä pitkään.

Tässä vielä loppuun video sateesta, jonka kuvasimme maanantaina. Sade ei ole enää läheskään niin kova, kuin viikonloppuna, mutta silloin emme uskaltautuneet ulos kuvaamaan :)

Happy Australia Day!

Tänään, 26. tammikuuta, juhlitaan päivää, jolloin eurooppalaiset saapuivat Australiaan ja ensimmäinen siirtokunta perustettiin. Kokosin tähän tärkeimpiä vuosilukuja Australian historiasta. Enjoy!

50-65 000 eaj: ensimmäiset asukkaat, aboriginaalit, saapuvat Australiaan ja asuttavat hiljalleen koko mantereen.

1600-luku: hollantilaiset tutkimusmatkailijat saapuvat Australian länsirannikolle ja nimeävät löytämänsä Uudeksi-Hollanniksi. Siirtokuntia ei kuitenkaan perusteta.

1770: englantilainen kapteeni James Cook (aluksella Endeavour) näkee Australian itärannikon ja astuu maihin useita kertoja.

1788: ensimmäinen laivue saapuu ja rangaistussiirtokunta perustetaan Sydneyn alueelle.

... Sydneyn alueelle tuodaan n. 160 000 vankia, kunnes tuominen päätetään lopettaa 1800-luvulla. Osa siirtolaisista tuli myös omasta tahdostaan. Uudisasukkaat alkoivat vaatia suurempaa itsenäisyyttä Britannialta.

1803: kaupunki Hobart syntyy Tasmaniaan.

1824: Moreton Bayn rangaistussiirtokunta perustetaan lähelle nykyistä Brisbanea.

1830-luku: Port Arthurin rangaistussiirtokunta perustetaan Tasmaniaan ja siitä tulee tärkein Australiassa.

1842: New South Wales -osavaltion osittainen itsehallinto.

1850: Itä-Australian siirtokunnille osittainen itsehallinto.

... Maan asutuksen ja lampaiden laiduntamisen seurauksena aboriginaalit karkoitetaan sisämaahan. Sen lisäksi sairaudet ja vähentynyt syntyvyys pudottivat aboriginaalien määrän jyrkkään laskuun.

1851: löydetään kultaa New South Walesin ja Victorian alueelta. Kultakuume nousee.

1860: tutkimusmatkailijat Burke ja Wills ylittävät mantereen etelästä pohjoiseen, mutta kuolevat paluumatkalla.

1880: Australian kuuluisin bushranger ja lainsuojaton, Edward "Ned" Kelly, otetaan kiinni ja hirtetään.

1890-luku: löydetään kultaa Western Australiasta. Kultakuume nousee taas.

Ned Kelly

1901: kuusi osavaltiota muodostavat liittovaltion (Commonwealth of Australia), mutta vielä sen jälkeen Australia on brittien imperiumiin kuuluva autonominen dominio.

1908: maatilkku, joka tunnetaan nimellä Canberra, valitaan koko maan pääkaupungiksi.

1914-18: ensimmäinen maailmansota. Australia taistelee Saksaa ja sen liittolaisia vastaan.

1931: Westminsterin Säädös vahvistaa Australian aseman itsenäisenä valtiona.

1939-45: toinen maailmansota. Australia taistelee Euroopassa ja Tyynellä valtamerellä, Darwinia pommitetaan ja Sydneyyn hyökkää japanilaisten sukellusveneet.

1965: Australia osallistuu Vietnamin sotaan USA:n rinnalla. Viimeiset joukot kotiutuvat vuonna 1972.

1973: "The White Policy" (politiikka, jonka mukaan ainoastaan valkoihoiset saavat muuttaa Australiaan) kumotaan Whitlamin hallituksen toimesta.

1974: syklooni-Tracy (syklooni = trooppinen hirmumyrsky) runtelee Darwinia Jouluaattona.

1986: annetaan asetus, joka katkoo viimeisetkin määräykset, joilla Australia on Britannian alainen.

2000: Olympialaiset järjestetään Sydneyssä.

2008: 13. helmikuuta pääministeri Kevin Rudd pahoittelee syvästi sitä kipua ja loukkausta, joka on kohdistettu aboriginaaleihin kautta historian.

2009: helmikuussa Victoriaa ravistelee sen historian pahimmat tulipalot, joissa 173 ihmistä menehtyy. Lauantai helmikuun 7. päivä muistetaan nimestä Black Saturday.

2011: tammikuussa 3/4 Queenslandistä julistetaan katastrofialueeksi suurten tulvien takia. Pahiten kärsivät asutut alueet, mm. Toowoomba, Brisbane ja Ipswich. Helmikuussa ankara syklooni-Yasi tuhoaa taas Queenslandiä.

Last night in Sydney

Kolmannen päivän iltana Sydneyssä halusimme vähän juhlistaa viimeistä päivää syömällä meidän lempiravintolassa kunnon illallinen. Ravintola oli tietysti Wagamama.

Haha! Batman Lane. Tämä pieni kuja oli meidän hotellin lähellä. Oli pakko ottaa kuva :)

Batman Lane oli pikkuruinen kuja, joka oli kahden talon välissä. Siellä oli vain roskapönttöjä eikä mitään muuta. Juuri semmoinen kuja, missä Batman ottaisi kiinni roistoja!

Wagamama on brittiläinen ravintolaketju, joka tarjoaa aasialaista ruokaa. Se on fuusiokeittiö, joka on pääosin japanilainen, mutta se on ottanut vaikutteita mm. korealaisesta ja kiinalaisesta keittiöstä. Wagamama on erityisesti tunnettu ramen-nuudelikeitoistaan sekä riisiannoksistaan. Kaikki ruuat on tehty tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Ensimmäinen Wagamama avattiin Lontoossa vuonna 1992 ja tänä päivänä ravintoloita on yli sata ympäri maailmaa, 17:sta eri maassa, mm. Belgiassa, Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa (tietysti...), Sveitsissä, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa ja jopa Turkissa. Hintatasoltaan Wagamama on aika keskitasoa. Se ei ole todella halpa, mutta ei myöskään kalleimmasta päästä. Pääruuat Sydneyssä olivat n. 14-22€. Wagamama on japania ja tarkoittaa "tuhmaa lasta" tai "itsepäistä ja päättäväistä lasta". Jos haluat tietää lisää, TÄSTÄ pääset Wagamaman omille sivuille.

Tämä kuva on mm. Wagamaman kirjan kannessa sekä esillä ravintoloissa.

Sydneyssä on yhteensä kaksi Wagamamaa. Viimeksi, kun olimme täällä, kävimme niistä molemmissa. Torstaina suuntasimme aivan ydinkeskustassa sijaitsevaan Wagamamaan, joka olikin meille tuttu viime kerrasta. Se sijaitsi Pitt Streetillä erään ostoskeskuksen yläkerrassa. Wagamamassa syöminen on aina yhtä hauskaa. Ravintolassa on tavallisten pöytien sijaan pitkät pöydät ja penkit (ihan kuin vanhat pirttipöydän penkit). Yhteen pöytään mahtuu ruokailijoita jopa 20. Palvelu on erittäin ystävällistä ja sujuvaa. Valmiit ruuat saapuvat pöytään silloin, kun ne valmistuvat, joten ruokailijat saavat ruuat aina vähän eri aikaan. Alkuruokia ei myöskään ole, vaan ainoastaan pieniä sivuruokia, jotka voivat ilmestyä pöytään vasta varsinaisen pääruuan jälkeen.

Sonjan Seafood Ramen

Ericin Kare Lomen

Minä tilasin lempiannokseni, Seafood Ramen -nuudelikeiton, ja Eric kokeili Kare Lomen -nuudelikeittoa. Jälleen kerran annokset olivat uskomattoman herkullisia ja veivät kielen mennessään! Annokset olivat todella isot, ja syöminen loppuun asti olisi ollut todellinen suoritus. Koska olimme ulkona juhlatuulella, halusimme tilata vielä jälkiruokaa. Aika uhkarohkeaa. Eric tilasi jäätelöannoksen ja minä otin mutakakkupalan. Annokseeni olisi kuulunut vaniljajäätelö, mutta pyysin vihreäteejäätelöä, sillä se on ehdoton suosikkini. Jälkiruuan kanssa joimme yasminteetä.

Ericin jäätelöannos: kookos-kiivisorbettia, mangoa, vihreäteejäätelöä, kiiviä ja päällä suklaa-wasabikastiketta sekä wonton-sipsejä.

Sonjan jälkiruoka: mutakakku, vihreäteejäätelöä ja suklaa-wasabikastiketta.

Tietysti myös jälkiruuat olivat valtavat ja lähdimme syömisen jälkeen pyörimään kävelemisen sijasta... Olimme ostaneet etukäteen liput Sydneyn korkeimpaan rakennukseen, Sydney Toweriin. Tuhdin ruokailun jälkeen onkin kiva mennä katsomaan maisemia yläilmoista.

Torniin mentiin Westfield-tavaratalon sisältä. Olimme hetken verran myöhässä, sillä aurinko ehti juuri laskea, ennen kuin pääsimme ylös asti. Sydney Tower valmistui vuonna 1981. Se on 309m korkea ja näköalatasanne on 250m maan pinnasta. Tasanteelle voi kiivetä joko yli 1500 rappusta tai mennä hissillä, joka kestää 40 sekuntia. Kukaan ei kysynyt meiltä, että haluammeko kävellä ylös, mutta ihan mielellämme käytimme hissiä...

Näköalatasanteelta oli henkeäsalpaavan kauniit maisemat koko Sydneyn yli aina merelle asti. Emme ehtineet nähdä auringonlaskua, mikä on sääli, mutta pimenevät maisemat kelpasivat silti hyvin Ericille ja hän räpsikin kuvia yli tunnin. Tässä niistä muutamia parhaista.

Kun pääsimme alas Sydney Towerista, suuntasimme takaisin hotellille Hyde Parkin läpi. Sydney on uskomattoman hieno kaupunki ja vieläkin jäi tunne, että tänne on päästävä uudestaan!

Anzac Memorial, Hyde Park

Sydney day 3

Bussipysäkillä

Kolmas kokonainen päivä Sydneyssä lähti käyntiin aamupalalla hotellihuoneessa. Olimme ostaneet edellisenä iltana aamupalatarvikkeita, jotta voisimme välttyä kalliilta aamiaiselta ravintolassa. Nerokasta! Aamupalan jälkeen tiesimme tarkalleen, minne lähtisimme: Bondi Beachille. Kävimme Bondi Beachilla viimeksikin, kun olimme Sydneyssä, mutta silloin meiltä jäi tekemättä tärkeä turistijuttu: Bondi-Bronte walk. Ostimme 7eleven-kioskista bussiliput Bondille ja kävelimme pysäkille odottamaan bussia. Meidän ei tarvinnut odottaa kuin 10 minuuttia, sillä Sydneyssä bussit kulkevat tiheään.

Aussit tietävät suomalaiset monesta asiasta, mm. Finlandia-vodkasta :)

Bussimatka kesti n. 30 minuuttia ja jäimme pois Bondin pääkadulla. Ilma oli edellisen päivän tapaan vähän viileä ja todella pilvinen. Meillä oli mukana pyyhkeet ja uikkarit, mutta meri tuntui niin kylmältä, että päätimme jättää uimisen toiseen kertaan.

Parempaa karttaa en löytänyt. Tässä näkyy kuitenkin tärkeimmät, eli Bondi (nro 2), Tamarama (nro 7) ja Bronte (nro 8).

Bondin pääkatu

Bondi Beach on yksi maailman tunnetuimmista rannoista ja se on ollut jo kauan yksi Sydneyn suosituimmista nähtävyyksistä. Se vetää puoleensa auringonottajien ja uimareiden lisäksi paljon surffareita. Bondi sijaitsee 7 kilometriä itään Sydneyn keskustasta. Se on n. kilometrin pituinen hiekkaranta ja sen vieressä on useita suosittuja kahviloita, ravintoloita ja hotelleja, joista on upeat näköalat rannalle. Kesäkuukausina uimareiden turvana on rannan lähistöllä haiverkko ja haihavainnot ovatkin siellä erittäin harvinaisia. Bondilla työskentelee iso joukko hengenpelastajia, jotka ovat voittaneet monia palkintoja taidoillaan. Pitkä ranta on tunnettu voimakkaista virroistaan, ja uiminen muissa kuin lipuin merkityissä kohdissa on vaarallista. Voimakas virta vie uimarin nopeasti mukanaan ja siksi hengenpelastajat ovat erityisen tärkeitä Bondilla. Heillä riittää jatkuvasti töitä, kun varsinkin turistit eivät kuuntele ohjeita, vaan uivat vaarallisissa kohdissa.

Hengenpelastajat vahtivat jatkuvasti meressä polskivia ihmisiä.

Bondi on aboriginaalien kieltä, ja se tarkoittaa kivien päällä rikkoutuvaa vettä tai sen ääntä. Bondi oli alunperin yksityistä aluetta ja rannasta tuli julkinen vuonna 1882.

Kävelimme rantaa pitkin ensin pohjoiseen ja sitten takaisin etelään. Juttelimme hetken yhden hengenpelastajan, Terryn, kanssa ja otimme paljon valokuvia rannalta. Kun olimme kierrelleet tarpeeksi ja tietysti upottaneet varpaamme viileään (vain 19C) rantaveteen, päätimme lähteä kävelemään kuuluisaa reittiä pienemmille rannoille, Bondi-Bronte Walk. Reitti on n. neljän kilometrin pituinen ja se kulkee Bondilta pienemmille rannoille ja lopulta läheiselle Bronte Beachille.

Maailman kaunein pikkulintu!

Bondin eteläosassa on kauniita kiviä ja kalliota.

Ihana!

Kävelyreitti kulki henkeäsalpaavan kauniiden maisemien keskellä ja kävelimme todella hitaasti, koska jokainen kohta piti tallentaa kameran muistikortille. Reitti mutkitteli erilaisten kallioiden välistä, joita meri ja aallot olivat muokanneet ja kaivertaneet. Kävelimme jatkuvasti ylös ja alas mäkistä maastoa. Tie oli täynnä turisteja ja lenkkeilijöitä, sillä tämä on todella suosittu kävelyreitti. Viileämpi ilma sai myös useat paikalliset lenkille.

Infotaulu Bondin historiasta. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Reitti oli täynnä hienoja näköalatasanteita ja meidän piti tietysti käydä niistä jokaisessa.

Ennen Bronte Beachiä vastaan tuli pikkuinen Tamarama Beach. Bondi on suosittu varsinkin turistien keskuudessa, mutta paikalliset käyvät pienemmillä ja syrjäisemmillä Brontella ja Tamaramalla uimassa ja surffaamassa.

Ranta oikealla on Tamarama ja vasemmalla Bronte.

Tamarama Beach

Kun pääsimme Brontelle, vatsaa kurni ja kävelimme heti katsomaan rannan vieressä olevia pieniä ravintoloita. Otimme yhdestä mukaamme herkulliset kalahampurilaiset ja menimme takasin rannan puolelle syömään. Parhaat kalaburgerit ikinä! Niissä oli kunnon kalafileet, eikä mitään kammottavia kalapuikkoja.

Bronte Beach

NAM!

Burgerien jälkeen nappasimme bussin Bronte Beachin edestä ja palasimme takaisin Sydneyn keskustaan. Oli aika pitää taas lepohetki hotellissa ennen iltaa...